Kun Maallikko mielellään käyttää mahdollisimman vähän vaivaa ruuanlaittoon, mutta ulkonakaan ei aina halua syödä, niin ruokakaupan helpot ja mahdollisimman valmiit vaihtoehdot ovat houkuttelevia.
Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on HK:n paketoidut Ehta-lihat, joissa on yleensä jonkinlainen kastikepurnukka ja selkeät ohjeet. Viime viikonloppuna kotiin tuli otettua juuri tällainen paketti, jossa tällä kertaa ei ollut porsaanfileen seuraksi kastiketta, vaan savustuspussi. Pakettia tutkaillessa pisti silmään, että painetussa osuudessa sisällöksi ilmoitettiin 700 grammaa, mutta erillisillä tarroilla, joita oli kaksin kappalein, painoksi kertyikin nelisensataagrammaa.
Mutta varsinainen asia joka näistä helppolaittoisista eineistä tuli mieleen on se, että niiden tarjonta varsin ymmärrettävästi seuraa talouden syklejä. Kun ihmisillä on varaa ostaa enemmän tai vähemmän valmiita herkkuja, myös elintarviketeollisuus niitä tuo myyntiin. Ennen edellistä syvää lamaa pikkukaupoistakin löytyi ihan kokoliha-aterioita mikroon laitettavaksi. Kuten muitakin herkkuaterioita. Sitten lama tuli, ihmisiltä loppui työ ja rahat. Kaupoista katosivat herkut. No, kenties ei Stockmannin herkusta, mutta muualta.
Kun talous taas elpyi ja ihmisillä on ollut rahaa, varmaankin enemmän kuin koskaan ennen, on Maallikon mielestä kuitenkin elintarviketeollisuuden tarjonta laahannut jäljessä. Valmisherkkujen tarjonta on vasta ihan äskettäin alkanut lisääntyä tavallisen K-kaupan tiskillä. Enkä kuitenkaan usko, että lama varsinaisesti olisi opettanut ihmisiä tekemään kotiruokaa alusta asti itse.
Mutta tarjonta on nyt saavuttanut syklissään sitten varmaankin sellaisen huipun, että seuraavaksi odotellaan laman alkua.
Maallikon mielestä tämä ruokakaupan talousmittari on yhtä pätevä kuin taksikuskien jakamien pörssivinkkien määrää kuvaava talousindikaattori.