Kuka muistaa mainoksen, jossa pikkupoika kävi nostamassa rahat tililtään ja tallensi ne saman tien takaisin? Ihan vaan varmistaakseen, että rahat olivat tallessa. Ja pankkineiti vain hymyili iloisena, pankkihan on asiakaspalvelua varten.
Sitten ajat muuttuivat. Siirryttiin itsepalveluun ja tuli palvelumaksut. Kokemukset pankkitiskillä alkoivat olla sellaisia, että mitäs täällä olet meitä pankkitoimihenkilöitä häiritsemässä, ota itsepalvelut käyttöösi, luovu vanhanaikaisesta pankkikirjastasi ja tilaa tiliote kerran kuussa kotiisi, maksa laskusi itse.
Pankkikonttorien asiakaspalvelussa oli selvästi hyvin sisäistetty uudet tuulet ja asiakkaita painostettiin oikein urakalla itsepalveluiden piiriin. Monikohan asiakaspalvelun koppava toimihenkilö huomasi, että kaivoivat samalla omaa kuoppaansa ja potkut olivat tulossa? Vai olikohan se koppavuus juuri tietoisuutta tulevasta?
Pankkiasiointiin ainakin juurtui epämiellyttävä sivumaku, joka ei ole poistunut. Nyt onkin mukava, että suurimman osan asioista voi hoitaa netissä, konttorissa käymättä ja jonottamatta.
Konttoreissa on kylläkin tullut asiakaspalvelua jälleen takaisin. Pienissä pankeissa asiointi sujuu jopa ihan jonottamatta ja näissä isommissakin pankeissa asiakkaita taas vaihteeksi palvellaan mielellään. Toimihenkilöillä näyttää olevan jopa halua haalia asiointia itselleen, vai mitä voisi päätellä äskettäisestä omakohtaisesta kokemuksesta, jossa virkailija selitti, että tilinavaukset kannattaa tehdä konttorissa, koska netissä saman voi kyllä tehdä, mutta aina huonommin ehdoin?
Nettiä ja tiskillä tarjottua vertaamalla näki kyllä, että ehdot olivat ihan identtiset, mutta asiakaspalveluinnokkuus oli tässä tapauksessa kiitettävää. Ja ihan päinvastaista kuin takavuosien mitä-tänne-tunget-asenne.