Lehdissä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan kiinnostus vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin on kasvanut. Erityisesti nuorten keskuudessa. Kaikkiaan vapaaehtoinen eläkevakuutus on viidenneksellä suomalaiskotitalouksista.
Suosio on siis kova ja markkinointi kovempaa. Jossain vaiheessa aina pankissa asioidessani kysyttiin, että joko minulla on eläkevakuutus. Koska pankissa nykyään tarvitsee käydä harvoin, ei tyrkytysaste ole tilastollisesti merkittävä, mutta henkilökohtaisesti kuitenkin todettu.
Ja mikä sitten on vapaaehtoinen eläkevakuutus. Näin Maallikon silmin vakuutus on sellainen järjestely, jossa useat vakuutuksenottajat jakavat riskin keskenään. Esimerkiksi tuhat ihmistä jakaa keskenään riskin autolle sattuvasta vahingosta ottamalla vakuutusyhtiöstä vakuutuksen onnettomuuden varalle. Jos vakuutusyhtiön tarvitsee kerran vuodessa korvata yhdelle tuhannesta vakuututetusta uuden auton hinta, pitää jokaisen vakuutetun maksaa vuodessa tuhannesosa uuden auton hinnasta vakuutusmaksuina. Plus tietysti vakuutusyhtiön kulujen ja voitontavoittelun katteeksi jonkinlaisen lisukkeen. Mutta kuitenkin vähemmän kuin uuden auton hinta olisi, jos vahinko osuisi omalle kohdalle, eikä vakuutusta olisi.
Siis vakuutus jakaa riskiä, jolloin pienellä osuudella saa turvan kalliin vahingon varalta.
No, vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa ei jaeta riskiä. Ei muut vakuutuksenottajat maksa sinun vakuutusturvaasi. Tavallinen menettely on, että eläkevakuutuksen ottaja valitsee vakuutukseensa liittyvän sijoituskohteen, johon hänen vakuutusmaksujaan säästetään. Sijoituskohteen arvon kasvaessa tai vähentyessä säästössä oleva summa kasvaa tai pienenee vastaavasti.
Kyse on siis sijoittamisesta.
Ja ne kulut. Maksetuista summista osansa ottaa vakuutusyhtiö ja sijoitusta hoitava taho, usein varmaankin jokin rahastoyhtiö. Rahastoyhtiö käy yleensä vielä kauppaa hallinnoimillaan osakkeilla tai muilla arvopapereilla ja aiheuttaa näin kaupankäyntikuluja. Pitkässä juoksussa kaikki kulut pienentävät mahdollisuutta sijoituksen arvonnousuun.
Eläkevakuutettu saa toki veroedun. Nyt, mutta maksaa sitten myöhemmin sijoituksestaan palkkatulosta perittävän veron. Eikä varsinkaan nuori eläkevakuutettu voi tietää millaisen verokohtelun kohteeksi vuosikymmenien kuluttua joutuu.
Eläkevakuutettu on myös sidottu vakuutukseensa. Veroedun vastineeksi varat eivät ole hänen vapaassa käytössään säästöaikana, ennen eläkkeen alkamista. Tätä vakuutusmyyjä markkinoi toki etuna, sillä varoja ei pääse tuhlaamaan satunnaiseen kulutukseen. Esimerkiksi jos sijoitussuunnitelmat tai elämäntilanne muuttuu, ei varoja saa vaikka asunnon hankintaan tai vaihtoehtoisten sijoitusten tekemiseen.
Säästäminen ja sijoittaminen on varmasti kannatettavaa. Pienistä puroista varsinkin nuori säästäjä voi kerätä suurenkin summan vuosikymmenien kuluessa.
Luottamus vakuutusyhtiöiden myyntipuheisiin vain kummastuttaa Maallikkoa.